unelmista totta.

IMG_05691

Amputaatiostani on yli kymmenen vuotta. En osaa kuvitella elämääni ilman proteesia. Näin ollen kysymykseen, “miten arkeni muuttui vammautumisen myötä?”, en osaa hyvin vastata. Vaikka itsestäni tuntuu, että olen ammattilainen proteesin kanssa, sitä en todellakaan ole. Lähes joka päivä törmään tilanteisiin, jotka tuottavat haastetta, ja vaativat soveltamista.

Nykyisin suurinta haastetta tuo minulle eri urheilulajien soveltaminen. Aluksihan minun piti soveltaa arkielämäni. Esimerkkinä voisin sanoa:

– Miten pystyn kantamaan täyden juomalasin keittiöstä sohvalle yhdellä jalalla?
– Miten otan sukan pois ilman istumatta, yhdellä jalalla seisten?

Kokeilkaapa! Jos tuntuu liian helpolta, kanna vesiämpäri saunaan yhdellä jalalla.

Vaikka kymmenen vuotta on pitkä aika, näen vieläkin unia, että juoksen! Muistan sen vapauden ja vauhdin tunteen! Kesti yli viisi vuotta, ennen kuin proteesi ilmestyi uniini.

Taisin jo edellisissä postauksissa valitella väsymistä soveltamisen määrään. No, mitä minä tein. Otin vähän lisää tekemistä. Kolme seuraavaa viikkoa tulee olemaan elämäni hienoimpia viikkoja, mutta samalla niitä helv..tillisempiä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Olen erittäin lähellä unelmaani, mutta samalla niin kaukana. Unelma, joka on ollut mielessäni lähes 15 vuotta, on nyt mahdollista saavuttaa. Tässä se on, jalkaterä, joka mahdollistaa juoksun harjoittelun ilman sauvoja. Sain jalkaterän lainaan kolmeksi viikoksi, kiitos Össur!

Koska tynkäni on erittäin lyhyt, juoksujalassa ei polviniveltä ole. Siitä, tekeekö polvinivel juoksusta nopeamman, on monia mielipiteitä. Itseni mielestä sen määrittelee ensinnäkin tyngän mitta sekä juoksujalan käyttötarkoitus. Minun käyttötarkoitukseni olisi triathlonin juoksuosuus. Matka on 5km, joka on proteesijuoksijalle pitkä matka.

Miten tällä sitten juostaan? Niinpä! Hyvä kysymys! Sen voin sanoa, ettei ole helppoa. Aloitetaan vaikka siitä, että en ole juossut lähes 15 vuoteen. Jos oikea, proteesijalkani, on hukassa, niin on myös vasen jalkani. Ennen kuin selitän enempää, laitan videomateriaalia Melissa Stockwellin juoksusta, joka on luokkani maailman mestari ja ranking uno, sekä minun “juoksustani”, joka on kuvattu kahden harjoittelupäivän jälkeen.

Tässä minun yritykseni kahden päivän harjoittelun jälkeen. 
Miten juoksu eroaa vammattomien?
– proteesijalka tekee täysin erilaista liikettä vammattomaan jalkaan verrattuna. 
– jotta proteesijalkaterästä saa mahdollisimman suuren hyödyn, on jalka vietävä mahdollisimman lähelle keskilinjaa, ts. juokset, kuten mallit kävelevät.
– hermostollisesti paljon vaikeampaa, koska jalat tekevät eri liikettä. 
– lantio tekee enemmän työtä, Stockwellin juoksusta näkee erittäin selvästi.
– kädet toimivat myös tasapainon säilyttäjinä.
– proteesijalkaa minulla liikutta 7cm mittainen tynkä. Sen pitäisi siis hoitaa oikean jalan juoksuaskel. Jos vammattomista tuntuu, että jalat väsyvät juoksussa, kuvittele kuinka nopeasti 7cm mittainen jalan “pätkä” väsyy. 😉
Jos vammattomat haluat kokeilla hieman miltä tämä tuntuu, niin:
1. juokse suoraa viivaa pitkin
2. pidä toinen jalka suorana ja heitä se sivukautta eteen.
3. tärähdys, mikä kohdistuu tynkääni juostessa, joka askeleella, vastaa osittain sitä, kun kaadut suorilta jaloin polvillesi. 
Olen tämän viikon harjoitellut juoksua joka ilta, muiden treenien lisäksi. Tuntuu uskomattomalta, että vihdoin olen päässyt toteuttamaan yhtä unelmaani. Juoksu proteesilla ei tule koskaan olemaan sitä, mitä se oli minulla 15 vuotta sitten, mutta on tämäkin jotain käsittämättömän UPEAA!. Tiedän, että kestää kauan ennen kuin pystyn juoksemaan viisi kilometriä, mutta ei se haittaa. Jokainen päivä, kun saan edes mahdollisuuden harjoitella on jo niin hienoa. 
Kolme viikkoa juoksun iloa! 
– Liisa
Just a sec