paratriathlon- välineurheilu

IMG_05361

Määrällisesti kovempi viikko on nyt takana, ja uuteen viikkoon lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Treenitunteja kertyi viime viikolla yli 25, mutta treenit olivat tehollisesti matalampaa edellisviikkoon nähden. Itse olen tottunut uinti-urallani treenaamaan intensiteetiltään kovemmin, joten peruskestävyyden lisääminen viikkorytmiini on tuntunut hieman vaikealta. Helposti nostan sykettä liian korkealle.

Viimeisen kuukauden olen pystynyt pyöräilemään ulkona. Samalla olen nähnyt Turkua enemmän kuin viimeisen kahden vuoden aikana, mitä olen Turussa asunut. Itselläni on erittäin huono suuntavaisto, joten onnekseni Iphone:ssa on olet tässä- palvelu. Iphone löytää minut, kun itse olen hukassa. Yleensä suunnittelen lenkit etukäteen, mutta onnistunut silti eksymään. Näin ollen suunnitelmani yleensä vaihtuu siihen, että pari tuntia toiseen suuntaan ja sitten takaisin iphonen avustuksella. Toisaalta ei mikään ihme, koska saatan eksyä ostoskeskuksessakin. 
Viime torstaina kävin proteesiteknikkoni luona korjailemassa ja suunnitelemassa pyöräilyproteesiani. Sanotaan, että triathlon on välineurheilua, mutta paratriathlon tuo sanalle ihan uuden tason. Ei riitä, että saat pyörän kuntoon, ensiksi sinun pitää saadat raajat, joilla liikut.

Ennen amputaatiotani kuvittelin proteesin käytön erilaiseksi mitä se on. Totuus oli yllätys, sekä positiivisessa että negatiivisissa mielessä. En kuitenkaan kadu päätöstäni. Koska muistan kuvitelmani proteesikävelystä ja käytöstä, en edes oleta, että kukaan vammaton sitä ymmärtäisi. Tämän takia osallistun itse aktiivisesti proteesieni työstämiseen. Minä suunnittelen, proteesiteknikot toteuttaa. 😉 Noh, ei ihan.

Reisiproteesin käyttäjät tuovat erityisesti haastetta proteesien valmistajille. Erona sääriamputoituihin on polvinivel. Itse ajattelin ennen amputaatiota, että ei sillä ole merkitystä onko polvinivel oma vai mekaaninen. Nyt voin todeta, että on ja paljon. Jos tarkastelemme reisi-ja sääriamputoinnin eroja numeroina, se näyttää tältä:

4% sääriamputoiduista ei käytä proteesi lainkaan, 39% reisiamputoiduista. (listattu maat, joissa rahallisesti mahdollista työstää proteesi.)

100% sääriproteesin käyttäjistä kokevat proteesin olevan hyödyllinen lähes kaikissa arkipäivän töissä, 68% reisiproteesin käyttäjistä.

25% sääriamputoiduista kokevat välillä proteesin käytön epämukavana, 71% reisiamputoiduista.

Sääriamputoitu kävelee keskimäärin 92 askelta/min, reisiamputoitu 69 askelta/min.

Sääriamputoidun syke normaali kävelyvauhdissa on 102 lyöntiä/min(HR), reisiamputoidun 129 lyöntiä/min.

Käytännössä:

Oscar Pistorius juoksi olympialaisissa sekä paralympialaisissa tupla-sääriamputoituna (molemmat jalat amputoitu), harva tupla-reisiamputoitu edes kävelee.

Minä olen triathlonissa luokassa PT2, Jussi Lotvonen sääriamputoituna PT5, joka on liikuntavammaisista ylin luokka, haitta-aste pienin. Tupla-sääriamputoidutkin olisivat minua korkeammassa luokassa, eli toisin sanoen tupla- sääriamputoidun haitta-aste on pienempi, mitä minun reisiamputaationi.

Tässä on tällä hetkellä käyttämäni arkiproteesi. Erityisen tyytyväinen olen nykyiseen Össurin jalkaterään. Proteesini ei ole uusinta uutta, vaan ihan perus mekaaninen kehitelmä. Uusimmat, ja myös kalliimmat polvinivelet toimivat sähköllä, minun ihan lihasvoimalla. Polvinivelen valitsee yleensä asiakas. Tietysti hinta asettaa tietyt rajat, mutta itse olen kymmenen vuoden aikana testannut n. 10 erilaista.

Valitettavasti en pysty tähän postaukseen laittamaan kuvaa pyöräilyproteesistani, koska se on tällä hetkellä vielä työn alla, mutta tulen laittamaan sen valmistuttua. Suurinta pohdiskelua aiheutti:
– reiden ja säären optimaalinen pituus pyöräilyä ajatellen
– miten mahdollistetaan tyngän lihasten maximaalinen supistuminen ilman, että holkki(musta) rajoittaa sitä?

Tuntuu hauskalta sanoa, että suunnittelen jalkani, mutta sitä se on! Tietysti osat ovat suunnitelleet insinöörit, mutta itse käyttäjällä on vastuu valita parhain yhdistelmä ja säädöt.

– Liisa

Just a sec