kestävyysurheilu, lajivaihto -treeni ja treeniseura.

Kestävyysurheilua harjoitellessa on tärkeä muistaa neljä perus asiaa: ravinto, voima, taloudellisuus ja aerobinen kestävyys. Jos teet töitä näiden asioiden eteen, sinun pitäisi saada tuloksia.

Treenikeskiarvoa käsittelevässä postauksessa totesin, että huippu-urheilija eroaa harrastelijasta treenitasaisuudellaan. Väitetäänkin, että huipulle pääseminen vaatii määrällisesti kovaa, ja laadukasta treenivuotta yli 10. Itse uskon, että siihen vaaditaan vieläkin enemmän. 
Mielestäni yksi syy kestävyysurheilu-innostuksen lopahtamiseen on kärsimättömyys. Tuloksia halutaan heti. Toinen syy on, että urheilua aletaan harrastamaan ulkonäön vuoksi. Kestävyysurheilussa haetaan kestävyyttä ja tuloksia, ei hyvää kroppaa. Se on vain sivutuote. 
Viime vuonna tehdyssä kansainvälisessä kyselyssä ihmisiltä pyydettiin määrittelemään hyväkuntoinen ihminen. 70% vastauksista löytyi sana: lihaksikas vartalo. Tämä on ihmisien käsitys hyvästä kunnosta. Ei ihme, että kuntosalien väkimäärä on lisääntynyt. Ulkonäkö on fyysisen kunnon mittari. 
Kärsimättömyys tuo myös omat ongelmansa. Perus aerobinen pohja unohdetaan, kun kuntoon halutaan päästä mahdollisimman nopeasti. Treenit ovat intensiteetiltä korkeita, anaerobisia. On kuitenkin muistettava, että aerobisin pohjan rakentaminen vie vuosia. Jokaisella on myös tietty raja intensiteetiltään korkealle treenille, ja lähes aina se raja on vähemmän mitä luulemme. Tällä hetkellä muoti-ilmiönä on  HIIT- treenit (high intensity interval training). Treenin tarkoituksena on säästää ihmisten aikaa, lisäämällä treeni-intensiteetti ja näin ollen hyöty olisi sama kuin pitkäkestoisemmalla aerobisella treenillä. Asia ei kuitenkaan ole näin. Mielestäni HIIT- treenit sopivat vain niille, joilla aerobinen peruskunto on hyvä, ja treeniviikko sisältää HIIT-treenien lisäksi peruskestävyyttä. Jos aerobinen kestävyytesi ei ole kunnossa, ylikunto on enemmänkin oletus kuin poikkeus.

Väsyminen on treenin tavoite. Treeniohjelmasi pitäisi olla haastava. Jos treenisi ei “tunnu missään”, voit nostaa intensiteettiä ja määrää hieman. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei väsymys jatku yli 12-24 tuntia, silloin olet tehnyt liikaa. Usein hyvin motivoituneilla, huippu-urheilijoilla on ongelmana, että annamme itsestämme hieman liikaa, kun taas kuntoilijat pysyvät mukavuusalueella.

Olin eilen tekemässä lajivaihtotreeniä ulkona, Velidrom- radalla. Tarkoituksena oli harjoitella lajivaihtoa pyöräilystä juoksuun. Tietysti varusteiden vaihto tuo oman haasteen, mutta itselleni vaikeinta on rytmin vaihdos. Ensiksi pyöräilen molemmilla jaloilla, jonka jälkeen alan työskennellä yhdellä jalalla ja käsillä.

Yli puolet treeneistä teen itsenäisesti, mutta tällä kertaa sain treeniseuraa triathlon- kuntoilijasta. Treenini koostui 30min lämmittelyosuudesta, jonka jälkeen pääsarjana oli: 4*(4km pyöräily+vaihto+1km juoksua) vauhti: 70% kilpailuvauhdista. Sarjojen välissä 3min palautus. Treeni alkoi hyvin molempien osalta, mutta toisen kierroksen kohdalla treenikaverini päätti lopettaa treenin, koska yleisöä oli liikaa. Ohikulkijat kerääntyivät radan vierelle katsomaan treenaamistani. Oli kyllä aikamoinen tunne, kun harjoituksiani seurasi yli 20 henkilöä. Sain ainakin treeniseuraa. Itse pystyin kuitenkin keskittymään treeniini ihan normaalisti, vaikka katsojia olikin. Olen tähän jo tottunut. Itseäni hieman hävetti, kun mokasin yhden vaihdon niin pahasti, sekunteja kului 40s sijaan yli 60. Ups. Toisaalta yleisö oli vain tyytyväinen, kun pääsi katsomaan proteesini poistoa hidastettuna.

Muut liikuntavammaiset ovat minulta kyselleetkin, miten uskallan/kehtaan mennä esim. uimahalliin? Eikö kaikki katso? Totta kai katsovat, en voi edes valehdella muuta. Kyllä minuakin kiinnostaisi, jos yksi jalkainen ihminen hyppisi ympäri uimahallia. Voin kuitenkin lohdutuksesi sanoa, että siihen totutaan tai ainakin sinä totut. Enemmän tuijottelusta kärsivät seuralaisesi, kuten myös minun treenikaverini.

Treenin jälkeen palauttelin pyörällä kotiin. Olin tyytyväinen treeniini!

Olen loppuviikoksi lähdössä treenaamaan muihin ympäristöihin. Palaan takaisin Turkuun SM-uinteihin, jotka alkavat tasan viikon päästä. Itselläni ohjelmassa on yli 8 lajia, joten startteja tulee mukavasti (alkuerät, finaalit).

Hyvää pääsiäistä jokaiselle! Muistakaa, että kehonne ei tiedä onko pyhä vai ei, joten treenata voi pääsiäisenäkin! 😉

– Liisa 

Just a sec