Elämän oppitunti- urheiluvamma

Juoksu on
erinomainen aerobisen harjoituksen muoto. Polttaa kaloreita, pitää sydämen
nuorena ja vahvistaa lihaksia. Ennen kaikkea harrastaminen on halpaa ja
helppoa. Jesh. 
70% juoksijoista
on sivussa harjoittelusta vähintään kerran vuodessa. Tyypillinen skenaario:
aletaan seurata treeniohjelmaa, kuukautta myöhemmin polvi reistailee, popsitaan
buranaa, jatketaan juoksua. Muutaman- ehkä sadan- lenkin jälkeen siirrytään
sohvalle, jääpussi polven päällä. Jotkut- IIK- eivät koskaan enää juokse. 
Luokkaantuminen
ja loukkaantumisen ehkäisy on asioiden yhdistelmä: anatomia, väärät kengät,
kova juoksumaasto… Totuus on kuitenkin, että tulet varmasti loukkaantumaan,
jos juokset liian nopeasti, liian paljon. Ylität rajasi. 
Mielestäni on
kolme tärkeätä asiaa, joilla pystyt ehkäisemään juoksuvamman syntyä:

 1.  Lihasvoima

Voimakkaat
lihakset pitävät yllä oikeaa asentoa. Jos lihaksesi ovat heikot, jokainen
juoksuaskel on kovaa työtä. Kun voimakas keho juoksee, aivot kertovat
lihaksille tulevasta jo ennen kuin jalka iskeytyy maahan. Lihakset ehtivät
aktivoitua ja valmistautua iskuun. Heikkojen lihasten iskunvaimennuskyky on heikko. Älä treenaa lihasta, vaan lihasketjuja! Jos
yksikin lihasketjun osa on liian heikko, muut lihakset joutuvat ylitöihin.
Lihasvoimaharjoittelussa on tärkeä muistaa treenata koko kehoa. Itse suosin
liikkeitä, jotka kuormittavat koko lihasketjun lihaksia. Jos haluaa hyväksi juoksijaksi, koko kehon pitää olla voimakas.
Jos sen sijaan haluaa ison haukkarin, kuormita haukkaria. 
2. Lenkkarit ja
maasto
Juoksu ei ole
kallis harrastus (ainakaan ei-amputoiduilla ;)), joten panosta lenkkareihin.
Hyvät lenkkarit tuntuvat mukavilta jaloissa. Tutkimukset osoittavat, että ainoa
asia, joka yhdistää lenkkarit ja juoksuvamman ehkäisyn on mukavuus. Itse
testasin n. 8-10 lenkkaria aloittaessani juoksua. Älä valitse maastoksi
asfalttia jokaiseen treeniisi. 
3. Lepo ja
lihashuolto
Tärkein, mutta
unohdetuin.Väsyneen jalan osuessa maahan, iskuvoima kohdistuu suoraan luuhun. Luu ei kestä äkillistä rasitusta.
Olen viime päivinä
ymmärtänyt kuinka paljon harjoittelu antaa elämälleni merkitystä ja rakennetta.
Syynä on rasitusvamma, joka näin ollen estää juoksun ja pyöräilyn. Olen
kulkenut ympäri yksiötäni päämäärätiedottomasti, ja miettinyt mitä tekisin. Olen
myös vajonnut lapsen tasolle. En tiedä, koska pitäisi syödä, yleensähän syön
treenin jälkeen, koska pitäisi käydä suihkussa, yleensä käyn treenin
jälkeen. 
Vaikka tiedostan,
että vammat ovat osa urheilua, ja jokainen hyvä urheilija kamppailee niiden
kanssa, masennuksen aalto pyyhkäisee välillä ylitseni. Joudun muistuttamaan
itseäni siitä, että olen onnekas. Vasen jalkani on tehnyt ylitöitä viimeiset 12
vuotta, lähes moitteettomasti. Käytössäni on vielä myös kaksi raajaa. Näin
ollen olen uinut käsivetoja  ja tehnyt lihasvoimaharjoittelua
yläkropalle sekä keskivartalolle.

Nyt on minun
aikani parannella urheiluvammaa ja kuunnella elämän oppituntia.
 Kerron
seuraavasssa postauksessani enemmän rasitusvammastani ja siitä, miten olen sitä
hoitanut! Tapoja on monia. 
– Liisa
Just a sec